Olemme saaneet tutustua eläintuttavuuksiin, joita etelässä emme tapaa.
Nämä porot ovat veikeitä kaveruksia. Heillä ei ole kiire mihinkään, jos he haluavat kävellä tahi jolkotella keskellä tietä tai muuten vain seisoskella niin muut kyllä odottavat ja väistävät. Näitä on näkynyt parin viime viikon aikana todella paljon, eipä tule mieleen ajoreissua etten olisi yhtään poroa nähnyt. Ensin mekin tietysti lähes pysähdyimme kokonaan ja odottelimme, että no niin voisitko väistyä, mutta nyt emme välttämättä enää kokonaan edes pysähdy, vaan ohitamme heidät turvallisesti. Paikalliset kertoivat, että porot tulevat nyt paljon teille, kun metsässä on niin paljon itikkaa, että siellä on hankalaa pienten vasojen kanssa oleskella. Vaikka näitä nyt on jo reilusti nähty, niin silti joka kerta joukossa on erityisen söpö yksilö, jota jäädään ihmettelemään ja ihastelemaan.
Onpa meille tullut muitakin tuttavuuksia, nimittäin sääsket. Ihmeteltiin kun tänne lähdettiin, kun ihmiset taivastelivat että sinne menette sääskien ja kaiken maailman itikoiden syötäviksi. Kummasteltiin, että mitäköhän tuokin tarkoitti? Vaan, eipä kummastella enää. Nyt tiedämme jo ainakin alkukesän osalta, että mistä ihmiset meille puhuivat. Sääsket ovat tulleet todella tutuiksi ja varsinkin tuolla Venäjän rajan kulmilla, joista koskenlaskijoita ja melojia haemme, niin itikkaa riittää jos jonkinmoista. Vaan niihinkin kuulemma tottuu.
Olemme hyvin kotiutuneet tänne Rukalle, täällä etelän ihmisen elämänmeno rauhoittuu, täällä on hyvä olla, vaikka töitä tehdäänkin. Kiire täälläkin välillä on meinannut tulla ajaessa paikasta toiseen, mutta vielä ollaan hienosti oltu aikataulujen mukaan kohteessa.
Turussa kuljettajamme on käynyt Toivon kanssa jalkapalloreissuilla Helsingissä ja Valkeakoskella, hienosti oli nekin reissut sujuneet.
Kaikki on siis oikein mallillaan!
