Voi kuinka hyvältä tuntuukaan kirjoittaa tätä blogia tällä kertaa, kun saamme kertoa millaisia työreissuja meillä on viime aikoina ollutkaan.
Viime viikonloppuna saimme kuljettaa joukkuetta, joka oli meille uusi tuttavuus. Kyseessä oli Raision Nuorisokiekon U14-joukkue ja sieltä kaksi eri peliryhmää AA ja AAA. Toinen ryhmä pelaili pelinsä Lempäälässä ja toinen Ylöjärvellä. Miksi haluamme kertoa tästä on se, että tämä kyseinen kahden päivän turnaus hotelliyöpymisellä ja vieläpä kahdella kuljettajalla antaa meille toiveita siitä, että saamme tehdä töitä koko syksyn ajan. Tämäkin joukkue piti hienosti huolen kuljettajista, kaikki oli loppuun asti mietitty, ihan täydellinen reissu meidän puolelta mietittynä. Ja kylläpä tuo hotelliyökin tuntui melkein luxukselta näin pitkän ajan jälkeen. Tuntui kuin olisimme olleet lomalla, vaikka töissä olimmekin. Ja olipa mukavaa nähdä liikenteessä myös muita busseja, hymy nousi huulille kun kollegat ajelivat vastaan.
Toinen reissu tai paremminkin reissut mistä haluamme ehdottomasti teille kertoa on Tuusulanjärven taiteilijayhteisön reissut, niitähän tehtiin kaksi kappaletta ja peräkkäisinä päivinä, kun vallitsevasta tilanteesta johtuen ryhmäkoot piti pitää pienempinä kuin normaalisti. Nämä reissut oli tarkoitus järjestää jo toukokuun puolivälissä, mutta kevään pandemiatilanne näytti sen verran pahalta, että päädyimme tekemään reissut elokuussa, josko tilanne olisi jo parempi. Noh, tartuntojen määrän suhteen ei varmastikaan parempi, mutta rokotekattavuuden kylläkin.
Molempina päivinä lähdimme jo aamusella ajamaan kohti Tuusulaa ja itse asiassa Järvenpään Ainolaa johon saavuimme noin klo 10.00. Ainolan parkkipaikalla meitä odotti Pekka-opas, hän oli meille uusi tuttavuus, mutta jo ensimmäisten lauseiden aikana kävi hyvin selväksi, että meille tulisi oikein mukava päivä hänen kanssaan. Juttua ja tarinaa riitti, niin mielenkiintoisesti kerrottuna, että vähän vieläkin ihmetyttää. Ainolan, joka on tietysti Jean ja Aino Sibeliuksen kotimuseo pihapiirissä olevan Cafe Auliksessa nautimme ensin aamukahvit, jonka jälkeen ryhmä jaettiin kahtia ja pääsimme tutustumaan Ainolaan tarkemmin. Tämän jälkeen kävimme Aholassa, Juhani Ahon aikoinaan asuttamassa talossa, jonka yläkerrassa oli Nukkekotiyhdistyksen 30-vuotisnäyttely. Aholan jälkeen jatkoimme matkaa Gustavelundiin, jossa nautimme maittavan lounaan. Lounaan jälkeen matkamme jatkui Pekka Halosen atelieerikotiin Halosenniemeen, joka olikin todella massiivinen hirsirakennus erittäin hienolla paikalla järven rannassa ja sieltä vielä iltapäiväkahville Lotta-museoon.
Nämä molemmat kertomamme reissut olivat meille tärkeitä ja tyyliltään ihan erilaisia reissuja. Se on yksi tämän alan yrittäjyyden parhaita puolia. Nähdään ja koetaan erilaisia paikkoja ja tapahtumia, mutta ennen kaikkea saadaan tehdä työtä, josta todella tykkäämme ja tuottaa elämyksiä erilaisille ja eri-ikäisille ihmisille. Tästä olemme kovasti kiitollisia ja tietysti toivomme, että pääsemme näitä omiakin reissuja tekemään jatkossa vielä paljon enemmän urheiluseuroja tietenkään unohtamatta!
