Emmepä olisi maaliskuussa osanneet ajatella mitä kaikkea saammekaan täällä Rukalla tehdä, kun päätöksen tänne tulosta teimme.
Tietysti olemme saaneet tehdä sen mitä osaamme eli ajaa meidän pikkubusseja. Kyyditä koskenlaskijoita sekä hakea melojia lähes Venäjän rajalta. Mutta mitä kaikkea muuta olemmekaan tehneet? Olemme saaneet nähdä miten nopeasti tilanteet saattavat päivän aikana muuttua kun tehdään töitä sesongin aikana. Aamupäivällä ei välttämättä vielä tarkalleen tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja sekin on oikein ok, olemmehan me jo Turussakin tottuneet siihen, että tilanteet muuttuvat nopealla aikataululla. Olemme myös nähneet tämän koskenlaskuyrittäjän elämän toisen puolen, se on pelastusliivien kuivattamista, henkariin laittamista, melontapukujen kuivattamista ja henkariin laittamista, neopreenitossujen kuivattelua ja pohdintaa missä ne nopeiten kuivaksi saadaan. Onneksi ilmat ovat olleet meidän puolella ja melko hyvin olemme saaneet varusteet kuivatettua.
Olemme myös saaneet kävellä Pientä Karhunkierrosta ihan työaikana. Olemme siis hakeneet asiakkaita ennen Myllykoskea, joka on K-15 koski ja kävelyttäneet asiakkaat Jyrävälle. Tästä tulee aina muutaman kilometrin lenkki. Osa vaellusporukasta katselee hiukan pitkään kun valkoinen paita päällä ja mustat housut jalassa asiakkaita saattelemme oikealle paikalle. Tämäkin on ollut oikein mukavaa ja erilaista työntekoa.
Turussa meillä on ollut bussi liikkeellä viimeksi omalla Seilin reissullamme. Palautetta on saatu, että reissu oli hyvin onnistunut ja kaikki oli sujunut hyvin. Tämäkin on oppia meille, että pystymme asiat järjestämään ja hoitamaan, vaikka emme itse olekaan paikalla. Tästä on annettava kiitos ihan huipuille kuljettajillemme!
