Viime viikon lauantai oli meille merkityksellinen ja jollain herkällä tapaa myös mieltä liikuttava päivä.
Lähes vuoden tauon jälkeen me oltiin molemmat töissä meidän molemmilla isoilla busseilla siis Toivolla ja Intolla. Tällä kertaa meidän ajot suuntautu molemmilla Pirkkolan jäähallille Helsinkiin, jonka parkkipaikalta tuo kuvakin on otettu. Toinen lähti reissuun jo vähän aikaisemmin aamulla ja toinen puolilta päivin. Ollaan kerrottu jo aiemmin, että meillä on “vakkariasiakkaita” jotka meidän palveluja käyttävät ja tämäkin reissu tehtiin heidän kanssaan, kummallekin joukkueelle oli varattu oma auto.
Miksi tämä oli meille tärkeää ja mieltä liikuttavaa? No siksi, että näiden samojen joukkueiden kanssa me oltiin viime vuoden marraskuun alussa Tampereella kisareissulla, joka jäi viimeiseksi reissuksi siltä vuodelta ja oikeastaan koko keväältä. Kausi jäi niin pahasti kesken, ennen kuin ehti kunnolla alkamaankaan. Toki myös muiden joukkueiden kuljettamisen kannalta tuli keskeytys, mutta nämä nimenomaiset joukkueet ovat olleet aina hyvin lähellä meidän sydäntä. Osansa tähän tunteeseen on varmasti myös sillä, että silloin kun meille on tullut eka iso linja-auto Osku noin kahdeksan vuotta sitten, niin he olivat meidän ekoja ns omia asiakkaita ja heidän seuransa toiminta on laajentunut, joukkueiden määrä on kasvanut samoin kuin meidänkin toiminta. Voisi ehkä karrikoidusti sanoa, että olemme kasvaneet yhdessä.
Tietyllä tapaa lauantaina tuntui kuin olisimme palanneet vuoden takaiseen aikaan, että onpa taas kiva lähteä reissuun. Mutta ei, nämä tämän vuotiset kohtaamiset olivat paljon herkempiä ja tunteellisimpia ainakin meille. Osa joukkuelaisista oli vaihtunut, vaihtanut joukkuetta samassa seurassa tai sitten vaihtanut joukkuetta toisesta seurasta, olipa jokunen vaihtanut toiseen seuraankin. Mutta se tyttöjen silmien loiste ja korviin saakka ulottuva hymy, sitä ei voi sanoin kuvailla miten hyvältä se kuljettajista tuntui. Heleä-ääniset moit kun nähtiin, osan kanssa jopa nopeasti halattiin, niin ikävä meillä oli ollut heitä ja heillä myös meitä. Hyvältä tuntui nähdä myös joukkueiden valmentajat jotka heti totesivat, että onpa ihanaa lähteä tuttujen kuljettajien kanssa reissuun. Ja joukkueiden johtajat, huoltajat ja tyttöjen vanhemmat, kun kaikilta kuulee että onpa hienoa että päästään reissuun, niin se jos jokin liikuttaa mieltä.
Tämän päivän reissu oli ns PreSeason-tapahtuma jossa joukkueet luistelivat tulevan kisasuorituksensa tuomareille ja saivat siitä palautteen. Palaute kuunneltiin tietysti tarkkaan, jotta joukkueet voisivat parantaa/kehittää niitä suorituksen osia joista tuomareilla oli sanottavaa. Varsinainen kisakausi alkaa parin viikon päästä, maltamme tuskin odottaa että pääsemme taas reissuun meidän vakkareiden kanssa ja seuraamaan heidän kisasuorituksiaan, sen me tietysti teemme!
