Pari kuukautta vierähti Rukalla todella nopeasti, mutta “arki” on koittanut ja paluu Turkuun.
Keväällä pahimmassa pandemiavaiheessa mietimme, että mitä tuleva kesä toisi tullessaan, olisiko meillä töitä vai mitä meidän oikein pitäisi tehdä. Kesäksi suunniteltu bussireissu Kuusamoon piti perua, koska emme uskaltaneet ottaa taloudellista riskiä perustaaksemme ihan oman matkatoimiston. Tässä vaiheessa vuotta ajateltuna tämä oli oikea päätös. Niin kuin olemme kertoneet, olimme Miian ja Samin kanssa säännöllisesti yhteydessä ja Miialta tuli ajatus, että hei tulkaa tänne kesäksi, heille on tulossa varmasti hyvä kesä ja he tarvitsevat kuljetuspalveluita. Hetken mietimme ajatusta, ei kovin pitkään meidät tuntien, että miksemme tosiaan voisi tehdä maisemanvaihdosta kesän ajaksi ja siitä se ajatus sitten lähti.
Kesäkuun alussa ajelimme Rukalle, meillä oli siellä ihan huippukiva asunto odottamassa ihan kävelykylän vieressä. Sijainti oli paras mahdollinen ja asunto oli todella mukava ja kotoisa. Kiitos Samille, että sait järjestettyä meille tämän kesäkodin. Sinne päästyämme tuntui molemmista heti, että täällä on ihmisen hyvä olla ja se tunne pysyi vahvana ihan koko siellä olomme ajan. Saavuimme Rukalle puolen päivän paikkeilla ja jo ajaessamme Miia soitteli, että missä kohtaa olette tulossa, että iltapäivällä olisi jo töitä. Ette usko miten hyvältä se tuntui, että meitä on kovasti odotettu ja vielä, että meitä on työt odottamassa. Ja niinhän ne työt alkoi, meille täysin vieraisiin paikkoihin tutustumisilla ja ihmettelyillä. Venäjän raja tuli meille myöskin hyvin tutuksi. Pari päivää istuttiin Miian kyydissä ja siitä se sitten alkoi, meidän kesätyöt.
Töitä oli oikein mukavasti ja heinäkuu oli mielenkiintoinen, ihan tuli vanhat ajat mieleen ennen pandemiaa kun sai tosissaan tehdä töitä. Mutta vaikka välillä saattoi tulla vähän kiirekin, niin se kiire on siellä erilaista kuin täällä etelässä. Ympärillä ei ole kiirettä, niin pysyy itsekin jotenkin rauhallisempana. Eikä se kiire tuntunut yhtään pahalta, vaan päinvastoin erittäin hyvältä. Meille tuli oikein tutuiksi Juuma, Sillankorvaksi me sitä kutsuimme, siihen tuli Kitkan kuohuissa-reitin asiakkaat, jotka olivat laskeneet 7 koskea. Basecampin portti tuli myös tutuksi, sieltä haettiin TOP10-asiakkaat, jotka siis laskivat 10 koskea ja nousivat lautoista juuri ennen Jyrävää. Tulipa meille tutuksi myös Jäkälämutka, josta haimme kanooteilla ja kajakeilla Mataraniemestä lähteneet melojat. Melojat olivat meloneet Oulankajokea Oulangan kansallispuistossa n 25 km, upeita maisemia. Tästä vielä myöhemmin ihan oma kirjoitus.
Heinäkuun vaihtuessa elokuuhun suurin sesonki loppui niin kuin seinään ja tuli hiljaisuus. Niinpä meidänkin oli tehtävä nopeasti päätös takaisin etelään siirtymisestä, koska täällä alkoivat ns vakioajot ja busseillekin oli töitä tiedossa. Olemme reilun viikon olleet Turussa ja edelleen joka päivä mietimme ja muistelemme meidän kesää. Se oli ihan huippu, kiitos Miia ja Sami sekä yrityksenne Northern Lights Expedition Oy/ Kuusamon matkailu että mahdollistitte tämän elämyksen/kokemuksen meille, olemme tästä kovin kiitollisia. Mitä ensi kesä tuo tullessaan, sitä ei voi vielä tietää…
Kesäisin terveisin Elina ja Ari
