Muutama päivä ollaan Rukalla nyt oltu, tuntuu jo nyt kuin olisimme tulleet kotiin. Mitä kaikkea olemme nähneet ja kokeneet, siitä seuraavassa.
Saavuimme Rukalle keskiviikkona iltapäivällä, asuntomme löysimme helposti ja se olikin oikein positiivinen yllätys. Tavarat nopeasti autosta ulos ja kohti Käylän Korpihovia, josta tulisi meille kesän kuluessa hyvin tuttu paikka. Siellä meitä jo odotettiinkin. Uusiin paikkoihin tutustuminen alkoi heti, mikä tietysti tuntui meistä mukavalta. Lähdimme Miian kanssa ajelulle ja hakemaan kanootteja sekä asiakkaita melontareissulta. Toimme asiakkaat sekä kanootit melontareissun lähtöpisteeseen Mataraniemeen ja siellä saimme opastuksen, missä Kuusamon matkailun kanootit sijaitsevat.
Seuraavana päivänä lähdimme käymään rajalla, niin kuin paikalliset Miia ja Sami täällä juttelevat. Taas hyppäsimme Miian auton kyytiin, muistiinpanovälineet mukana, jotta pystyimme kirjoittamaan reitin ylös. Navigaattorit ei täällä ohjaa ihan oikeaan paikkaan. Tämä tie olikin vielä mielenkiintoisempi kuin tuo edellinen. Hiekkatietä joka oli keväällä pahoin kärsinyt ja saanut peitteekseen isompaa kivimurskaa. Tällä osuudella tulee kuulemma paljon rengasrikkoja, niinpä mekin varasimme ajoon reilusti aikaa. Tältä reissulta meidän kyytiin hyppäsi koskenlaskulautta sekä asiakkaat ja opas. Hienosti saimme lautan kyytiin, vaikka itikkaa on jo ihan riittämiin. Nyt ymmärrämme hyvin myös sen, miksi tästä paikasta puhutaan rajasta. Itänaapurimme raja kulkee hyvin läheltä. Tällä reissulla näimme myös nuo karhunjäljet, jotka asiakkaana ollut riistanvalvoja myöhemmin vahvisti karhun jäljiksi.
Ollaan käyty myös Myllykoskella ja laskeuduttu Jyrävän portaat alas ja kiivetty ylös. Tuo rappusten kiipeäminen käy jo oikein hyvästä hyötyliikunnasta. Ja mikäs sen mukavampaa kun työpäivänä kuljeskella Pienellä karhunkierroksella maisemista nauttien.
Tästä alkaa meidän kesä ja kesätyöt, paikat alkavat tulla pikkuhiljaa tutuiksi ja oleminen tuntuu päivä päivältä paremmalta!
